Minusta olisi mahtavaa osata neuloa ja virkata upeita luomuksia ja tehdä jotain valtavan hienoa villapaitaa, kirjoneuleena hienoja mekkoja, sääriin ulottuvia kauniita villasukkia maisemakuvilla, tai nyt edes puoliksi oikean näköisiä villasukkia tai lapasia!
Siitä huolimatta että halu on kova, ei taidot ole ihan vastaavalla tasolla. Villasukkia pitää aina tehdä täsmälleen ohjeen mukaan, muuten siitä tulee varpaanlämmitin kastemadolle. Villapaitaan ei taas jaksa keskittyä ikinä. Suurin työ jonka olen tehnyt on ehdottomasti miehen villasukat, niihin meni monta viikkoa ja piti purkaa ja korjata useamman kerran. Ja niistä ei näköjään löytynyt mistään edes kuvaa. Voi rähmä!
Tähän postaukseen tulee kasa kuvia "luomuksistani". Parhaimmat on ehdottomasti ne nukeille neulotut ja virkatut asusteet, ai miksi. No niihin ei ollut mitään ohjetta vaan ne on ihan omasta päästä (ja käsistä) tulleet vänkyrät. Juuri sellaisina kuin ne sitten tuli. Siinä olin parhaimmillani, kun saa soveltaa kaikkea mitä osaa tai ei osaa, sinnepäin vaan. Lopputulosta ei voi katsoa suurennuslasilla, tai edes paljaalla silmällä, parempi kuin kurkkais tosi väsyneenä, puolella silmällä, niin hyvältä ne sillon näyttää!
Olen saanut joskus anopilta lahjaksi tossut, ne on aivan ihanat tossut ja ne on mulla aina jalassa, siis ei kyllä kesäisin, mut muutoin. Ja pohjat kuluu koko ajan tietty puhki ku taaperran niillä menemään, joten niitä on pitänyt oppia parsimaan, ai miksi, no siksi kun en osaa tehdä niitä palatossuja, en sitten niin millään. Ne menee AINA pieleen. Oon ainakin 20 palatossua yrittänyt ja luovuttanut sitten kun ei vaan onnistu ei. Pitäis olla muka helppo ja yksinkertainen, no hah hah. EI OLE. Ja onko niistä parsimisista enempää kuvia kuin yksi. No ei ole. En tiedä mihin ne olen tallentanut. En löytänyt. Toivottavasti muut osaa parsia sukat paremmin!
Tässä lapselle tehdyt tossut,Ei kamala. En muista yhtään miks ne on tän väriset, olisko laps halunnu just nämä värit. Jälkeenpäin en muista, eikä muistanu enää lapsikaan. Kummasteli vaan että oudon väriset tossut äiti... No niin on. Kävi ne jalassa ainakin kaks kertaa ennenkuin kävi pieneksi.
Lapselle villasukat, niitä sentään saappaassa pidettiin, kunnes kävivät pieneksi. Nää on lahjoitettu eteenpäin lämmittämään jonkun toisen lapsen jalkoja. Näitä tuli väkerrettyä monta monta viikkoa, siis oikeasti monta viikkoa. Piti aina päästä keksiä joku uus kuvio seuraavan jälkeen ja lopputulos oli että varsi oli niin kireä ettei meinannu kenenkään jalkaan mennä. En mitenkään muista enää mihin nää lopulta meni, jollekin ne sitten kai kelpas, onneksi.
Nämä kuulkaa näyttää ihan oikeilta villasukilta. Kertakaikkiaan onnistuneet yksilöt. Omalle lapselle tein, en muista käyttikö kertaakaan ja onko nää sitten jo lahjoitettu eteenpäin. Mahdollisesti. Mutta on ne. Villasukat.
Tätä en ole ite neulonut, vain kauluksen siihen,koska tän oma kaulus oli ajansaatossa alkanut purkaantumaan useasta kohdasta eikä sitä saanut enää korjattua. Tää on kasattu kokeillen lisätä kaikkia langanpätkiä mitä löytyi. Siitä tuli omasta mielestä ihan hauska, mut se ei kelvannut kellekään, ei ilmaseksi eikä tyrkyttämällä, henkeä en sentään uhkaillut keltään. Johonkin työnsin sen joskus, taisin purkaa tuon kauluksenkin pois. Pitäis ehkä joku päivä ottaa uudelleen esiin ja kokeilla joku uus (kauheen kiva) kaulus siihen. ..
Ja tässä yksi onnistunut tossun parsinta. Haha! Toimii!! Tässä onneksi oli sen verran pieni kuluma ja enimmäkseen vain hiutunut tosi ohueksi noi langat ni onnistuin korjaamaan vielä tällä tavalla nää tossut. Seuraavat tossut ja korjaukset on joutunut tekemään sitten jo eritavalla, pitänee niistäkin joku kerta laittaa kuvia . Olen ilmeisesti hiukan laiskasti muistanut näitä tekeleitä kuvata. Mut kyllä on kiva tunne kun saa parsittua jotain kasaan niin että se näyttääkin kivalta. Ja mun mielestä parsiminen pitää ehdottomasti näkyä!
Ja tässä, nää mun onnistuneimmat saavutukset. Ai että! Nyt saa soittaa FANFAAREJA!!!Niin söpöt vaatteet ja hattu sekä toi pussukka. Ihan hirveen tarkkaan ei kannata tuijotella, koska siel on kaikenlaisia virheitä, mut silti tuli tosi kiva!
Tässä näkyvissä pelkkä toi mekko ja sitten pikkuvauvan villapaita, pipo ja housut. Ne oli muuten ekat vauvanvaatteet jotka neuloin, ne oli tän kolmikon harjoituskappaleet. Harmi ettei mulla ole kuvia noista ton vauvan sukista, jotka sille ompelin. En muista mihin olen kaikki laittanut... Pitäis etsiä niin vois laitella niistäkin kuvat!Lähikuvaa pussukasta. Se on tosi hassun näkönen kun se on tehty vähän kaikkea kokeillen, mut mun mielestä silti ihana! Siis just sellasella hassulla tavalla ihana. Lähikuvaa hatusta, hatusta vedetyllä ohjeella tehty. Heh heh. Ja joo, varmasti siellä nyt moni katsoo että täähän olis kannattanu tehdä näin ja noin ja niin, mut hei. Mä en osaa. Tästä tuli nyt vaan tämmönen! Lähikuvaa tuosta ponchosta. Sekin aivan keksitty heittää silmukoita sinne tänne ja lopuksi tota reunaa hauskasti muotoiltu. SIitä ei nyt ollu yhtään lähikuvaa. Harmi. Se on nimittäin virkattu tuo reuna aaltoilemaan tolleen. Siis ja se jopa onnistui silleen. Yleensä mun ajatus ei kohtaa toteutusta ja niin edelleen. Isovauvan kanssa samassa kuvassa. Tän vauvan asu on kans täysin keksitty silmukoita sinne tänne. Ei tosiaan ole oikean muotoinen eikä mitään. Hattukin on tehty kokeilemalla erilaisia silmukoita ja lopuksi ommeltu yhteen osia että tulee tommonen lippalakin näköinen kapistus, jonka etureuna on tommonen lipan näköinen. Lähikuvaa villapöksyistä... Lähikuvaa hatusta.
Tässä nämä nyt sitten oli. Ne on tuskanhiellä ja raivolla sormista, langasta ja vääntyneistä puikoista tulvahtaneet maailmaa kaunistamaan, tai sitten ilahduttamaan muuten vaan.
Olis kiva jos osais tehdä kauniita neuleita ja villapaitoja, sukkia, tossuja, lapasia tai mitä vaan.
No mut eihän sitä tiedä jos sitä vaikka vielä joskus oppisi. Pitäis jaksaa harjoitella lisää. Ehkä ensvuonna sitten? 😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti